Aamulla heräsin taas kauheeseen kurkkukipuun ja yskään. Piti iha röhiä limaa ulos että henki kulkis edes suhtkoht normaalisti. Olo oli voimaton, ei pysty, ei kykene -fiilis. Torkahin vielä hetkeks ja herättyäni päätin etten mee tänään kouluun. Heitin kahvit koneeseen ja suunnattiin Hertankaa lähimettään heittää skeidat. Ite meinasin heittää kiekot, laatat, oksut, yrjöt jne. Vatsaa väänti ja oksu nous kurkkuun vähänväliä. Kipitettiin kotia, miun piti lähtee TAAS labraan. Sieltä palattuani päätin et teen tänää edes jotain hyödyllistä ja kirjotan vaikka tänne.
 |
| Hertta aamulenkillä kyttäämässä rakennustyömaan edistystä.. |
Palaan viikonloppuun, koska sillonha kaikki the magic tapahtuu. Perjantaina koulun jälkeen tuntui, että on ihan pakko alottaa joululahjojen teko koska ei oo enää ku vähä yli kuukaus aikaa !! Otin pelit ja rensselit esiin, ja sain aikaan tällästä:
Tää oli kiva proggis. Painokuva on on otettu kuvasta, jossa Hertta seisoo veneessä järvellä. Piirsin kuvan paperille läppärin näytön läpi (eli toimii valopöytänä paremmin ku hyvin) Paperilta jäljensin kuvan vielä kontaktimuoville ja terävällä askarteluveitsellä leikkasin sen irti. Asettelin keittiönpöydälle vähän suojapaperia ja valkosta KIERRÄTYS kangasta, johon painoin sitten mustalla ja tuollasella söpöllä aniliininpunasella kangasvärillä kuvat. Tästä pääsen kertomaan miten hävitin kihlasormukseni: tossa työntouhussa ihmettelin ku joku selvästi tipahti roskispussiin joka oli tuossa työpisteen vieressä lattialla. Kuvittelin heti, et se oli se askarteluveitsi ja tarkastin oliko se siinä pöydällä. Olihan se, mutta enpä viittiny asiaa selvitellä enempää, että mikäs se roskikseen tipahti ja annoin asian olla. Siivosin jälkeni kivasti, roskat roskiin ja tavarat omille paikoilleen, kankaat kuivumaan jne. Roskapussi kulkeutui syvään, kolmen metrin roskakuiluun mieheni toimesta, enkä siinäkään vaiheessa osannu kaivata sormustani, olihan miulla tapana jättää se aina mitä kummallisimpiin paikkoihin. Vasta sunnuntaina hirveitten etsinnöiden jälkeen, kampean puoliks täyteen roskakuiluun kaivelemaan että mikäs näistä on meidän roskapussi. Oksettavaa tällee jälkeenpäin mietittynä, mut epätoivoiset ajat vaatii epätoivoisia tekoja. Löysin paskavaippoja, kananmunakennoja, maitopurkkeja ja kaikkea muuta paitsi sitä sormusta. Masenti ja tuhersin itkua koko illan. Eikai tässä auta muu ku ostaa uus. Ei se silti se sama oo.
 |
| r.i.p |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti