Tietoja minusta

Oma kuva
22 -vuotias Ituhippi vegaanisaarnaaja, tekstiili- ja vaatetusalan ensimmäisen vuoden opiskelija, hortoilija. Harrastan käsitöitä lähes kaikissa sen muodoissaan hermojen salliessa. Asutan opiskelijalukaalia Espoossa avopuolisoni ja ranskanbulldoggi Hertan kanssa. Päiväunia nään omasta pipertely-yrityksestä, omakotitalosta ja auvoisesta perhe-elämästä.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Näyttötyö

Eli tässä paitajaksossa ollaan harjoiteltu nyt kauluspaidan tekoa (se kaunis lakanakangasluomus); kaulusta, erilaisia rannekkeita, kaarroketta ja niin edelleen. Ja kuten luonnollista, on meidänkin näytettävä osaamisemme näytössä. Duunina meillä on kirsikkakuosinen fiftari tyylinen paita, jossa erikoista on laakakaulukset, rypytykset hihoissa sekä rinnan edessä. Ensiajatukset mallin sekä kankaan nähdessäni oli että ei voi olla totta, miten mie ikinä pystyn tekemään mitää tollasta ilman jatkuvaa ohjausta!? Eikä se ompelu huolettanu niin paljoa, vaan se, et meidän piti myös piirtää poikkarit ja kirjoittaa työjärjestys. En oikeesti uskonu että selviän tälläsestä, kuitenkin työn tulee näytössä olla suht itsenäistä.
Opettajamme Minna onneks turvas vähän meidän selustaa sillä et hän pyyti aina tarkastuttamaan mitä ollaan toheloitu ennen ku mennään seuraavaan vaiheeseen. Eli: tehtiin poikkarit ja Minna tarkasti ne. Seuraavaksi itse kirjoitettu työjärjestys joka sekin tarkastettiin. Kaavojen kopsaaminen + saumanvarat (tarkistus), kaavojen asettelu kankaalle (tarkistus), leikkuu ja ompelun aloitus työjärjestyksen mukaisesti (tarkistus) Eli Minnalla oli hommaa, kun jokainen tarvitsi vuorollaan tarkastelu apua. 

Haasteellisin osio oli kauluksen kiinnitys. En yhtään tiiä mitä miun kankaalle oli käyny, mutta kauluksen kiinnityksessä oli ongelmia ja tuntui vähän et kangas ois jääny liian lyhyeks. Jouduin parsimaan aputikkejä ja vanuttelemaan kangasta että sain sen riittämään. Onnistuihan se, mutta ku pari kertaa purkaa ja tekee aina uudelleen, ni kyllä siinä hermo oli koetuksella.
Muu paidan ompelu meni ihan hyvin. Tietenki sitä oli vähän epävarma kun kyseessä on myyntiin menevä paita. Sain myös ensimmäistä kertaa kokeilla napinläpi konetta! Se oli ihan mielenkiintonen rakkine. Möhläsin yhen napinläven väärään kohtaan, mut onneks se oli helposti purettavissa ja sain kun sainkin sen lopulta oikeelle omalle paikalleen. Muuta ei nyt puutu kun nappien ompelu ja se ois sitte valmis.
Näin lopulta voin nyt myöntää, et aloin vähän tykkäämäänki tuosta kirsikka kuosista ja jopa mallista. Tuo paita näyttää miun mielestä paremmalta mustalla kankaalla ja pienessä koossa. En kuitenkaan itselleni ostaisi.. >:))

 
Hihan purkuhommia..

''kato äiti, ilman hihoja!''


Kun hihat istutettiin, puettiin työ nuken päälle ja syynättiin meneekö rypytykset liian pitkälle.. ei menny ;)





Napinlävet ja napit puuttuu



1 kommentti:

  1. Vai olet parsinut aputikkejä ja vanuttanutkin ;D Kirjoitat ihanasti ja sieuluni silmin näen sinut harsimassa, poimuttamassa ja neulaamassa... Hyvältä näyttää!

    VastaaPoista